Maku

Kesän maussa
mustikka, ketunleipä
ja lämmin iho.

Paino

Taakaksi ei
tahdo kukaan. Paino voi
kannatellakin.

Runona ruoho,
kertomuksena keto.
Lukija: luonto.

Keskellä kesää
kesken sen keksin: nautin,
keskeneräinen.

Katoaa kaunis,
terälehdet tippuvat.
Mutta se oli.

Kesälle kerro:
älä säästä lämpöä,
väritä harmaa
muisto yksinäisistä
päivistä. Jää lähelle.

Älä vain sotke
ympyröitäni, sohi
rajoja rikki.

Sini ei ole
vain taivaan vaan maan. Kevään
peili heijastaa.

Nyt silmittelen
päivänpaisteen toivossa.
Osuu se, osuu.

Sinun rajasi,
valo, viivasuorasta
sekavuuteen ja
kirkkaus päivänvalosta
illanhämyn varjoihin.